Päivölän torppa

Päivölän torppa

Puutarhasuunnitelma


Viitteellinen kartta Päivölän päärakennuksen eli Kertun tuvan seinustojen kukkapenkeistä. Penkit uusitaan kivijalan ja lattian korjauksen yhteydessä.


Millainen on museopuutarha ja miten sitä hoidetaan? Puutarha ei pysy ennallaan vaikka se jätettäisiin koskemattomaksi. Toisaalta kaikki hoito muuttaa sitä. Avainsanoja museopuutarhan hoidossa ovat suunnitelmallisuus sekä kasvien ja toimien dokumentointi.

Tutkija Maarit Heinonen ja muut MTT:n kasvigeenivara-asiantuntijat julkaisivat vuonna 2014 oppaan Museopuutarha - perustaminen ja hoito. Oppaaseen kerättyä tietämystä voi käyttää myös kotipuutarhoissa ja erityisen hyvin se sopii Päivölän hoidon suunnitteluun.

Päivölässä tavoitteena on vaalia vanhoja perinnekasveja ja puutarhan pitkäaikaisen hoitajan, Kertun, kädenjälkeä. Samalla ylläpidetään viihtyisää kokoontumispaikkaa, jossa voi puuhailla kasvien parissa ja oppia niiden hoitoa.

Mikä sitten on perinnekasvi? Kasvitieteilijät Ulla ja Pertti Salo ovat kirjassaan määritelleet, että perinnekasveja on viljelty maassamme jo 1880-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, ja niiden jälkeläisiä viljelemme vielä tänäkin päivänä. Syreeneistä, harjaneilikoista, narsisseista ja rohtosuopayrteistä on muodostunut kestäviä kantoja, jotka kukkivat vanhojen kivijalkojen läheisyydessä kauan senkin jälkeen, kun niiden hoitajasta on aika jättänyt. Päivölän kasveista osa on perinnekasveja, osa uudempia puutarhatulokkaita.

Päivölän kasvit, niiden kasvupaikat ja hoito dokumentoidaan tällä sivulla.

Lue lisää: Museopuutarhat - perustaminen ja hoito

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti